Elsin kuulumisia osa 2

Elsi on ihan ehta mäyräkoira. Vähäsen saalistusviettiäkin löytyy. Valitettavasti kärpänpoikanen ja päästäinen olivat kuolleet varmastikin rotanmyrkkyyn, joten tuli taas kiire kaivella ne ulos pienokaisen suusta. Eilen illalla Elsi nappasi suuhunsa rupikonnan, tiputti sen nopeasti pois ja totesi, että hevosen kakka maistuu paremmalta. Rupikonnathan ovat myrkyllisiä, joten jos koira syö sellaisen, se pitäisi melkein käyttää eläinlääkärissä. Ossihan säi kerran rupikonnan, eikä ikinä sen jälkeen koskenut mihinkään sammakkoon. Ossilta valui kuolaa suupielista puoli vuorokautta, mutta enhän minä tiennyt, että rupikonna voi olla koiralle vaarallinen. Sitäpaitsi mies ei kertonut, kuin vasta myöhemmin, että Ossi oli syönyt sen pahuksen rupikonnan.

Viikko sitten kävimme eräällä Elsin kasvattajan tutulla trimmauksessa. Elsi on nimittäin menossa 20.5 pentunäyttelyyn. Tämä trimmauskursseja käynyt koulutettu eläintenhoitaja, itsekin mäyräkoirakasvattaja ja eläinlääkärin apulaisena työskentelevä joutui pistämään Elsille kuonokopan kynsienleikkuussa ja sen kuonokopankin tuo pirpale sai kaksi kertaa pois nenältään. No, itse olen leikannut kynsiä niin, että olen leikannut vain pari kerrallaan ja siihen Elsi nyt jotenkin suostuu, kun sitä lahjotaan herkuilla. Kun Elsi joutui alistumaan kaikkien kynsien leikkuuseen, se päästi salaisen raivottarensa irti ja täysin valloilleen. Sanoinkin Elsin kasvattajalle, että minulle sattuu nämä THE mäyräkoirat. Ossi Omituinen ja Elsi Erikoinen. Ei varsin ihania molemmat, kunhan ei leikattu kynsiä.

Pihasaalista

Elsi on tosi innostunut jäljistä. Ehkä siitä tulee jälkikoira. Onneksi mitään ajotaipumuksia se ei ole osoittanut, ainakaan vielä. Tänäänkin nähtiin kauriita vajaan kahdenkymmenen metrin päästä ja Elsi istahti maahan ja mietti, että taasko noita. Ensimmäisellä kerralla se heilutti häntäänsä. Olen siis niin onnellinen, ettei Elsi osoita samanlaisia ajohaluja kuin Ossi. Niin paljon kuin Ossia rakastin, niin myönnän, että lenkitys oli joskus haasteellista, kun Ossi singahteli sinne tänne ja sai sellaisen ajokilahduksen. Tämähän tapahtui tietysti joka kerta, kun se näki kauriin tai peuran, tai osui ihan tuoreille jäljille. Elsillä taas on rasittavaa se, että se haluaa syödä hevonkakkaa, rusakon pipanoita ja omia tuotoksiaan, plus kaikkea uuta yhtä ällöttävää, mitä luonnosta nyt saattaakaan löytyä. Kuvat ovat maaliskuulta:

LUNTA

Mikäs tuosta on mennyt?

JEE, kauris tai peura...

Miäs osti itselleen uuden auton, tai no, itselleen uuden. Jonkun vuoden vanhan diesel Jeepin. Minä ja Elsi olemme mananneet sen auton jo ties minne. Elsi on vaikea nostaa sinne taakse, koska auto on kaksiovinen. Minulle se auto on niin korkea, että vaivoin pääsen kipuamaan sinne. Voi että, kun on ikävä sitä edellistä Wolkkarin Tourania. Huoks... Terveisiä täältä Kirkkonummelta ja palailen taas jossain vaiheessa. Ai niin ja kaikille koirakamuille hyvää koiranpäivää!