Kävimme torstaina 22.2 Elsin kanssa eläinlääkärissä ottamassa san kakkosrokotteen, joka sisältää, en nyt edes muistakaan, rabies, kennelyskä ja oliko parvoviruksen. Voi olla, että jotain muutakin. Elsi suhtautui hyvin epäkunnioittavasti eläinlääkäriin. Alkoi nimittäin murista, kun tämä mukava ell tutki hampaita... Elsi suhtautuu näköjään hoitotoimenpiteisiin hyvin epäkiitollisesti. Huoks. Ehkä minun on hylättävä ajatukset näyttelyyn viemisestä. Tämä oli nimittäin ajatuksena, että vien Elsin muutamaan pentunäyttelyyn ainakin. Mutta jos tuo pennun pipana pureekin tuomaria...
Jaahas. Isäntä leikkaa peuraa pataan. Maistuisi kyllä minullekin.
No, saihan neiti pari palaa
omaan kuppiinsa maistiaisia. Ei mennyt kuin hetki, kun oli lihat huitaistu pieneen kitaan.
Ostin Elsille fleece-peiton Lidlistä. Se osoittautui täydelliseksi vikaostokseksi. Materiaali laukaisi Elsissä välittömän repimisreaktion, jonka jälkeen minä poistin peiton aivan heti pois käytöstä.
Tämä on kuulkaas ahmimisen estokuppi. Yhdellä tutullani hieman vastaava malli toimii motivointikippona, meillä se toimii hidastajana. Elsi on niin ahne pentu, että se sai jokaisen syömisen jälkeen hirmuisen hikan ja päättelin, että se ei voi johtua muusta, kuin siitä vauhdista, jolla tuo ahne pentu tyhjensi ruokakipponsa. Ruokailuun kului ehkä noin 30 sekuntia ja kippo oli tyhjä. Nyt Elsi joutuu käyttämään ruokansa eteen noin kolme-neljä minuuttia ja hikka loppui välittömästi. Aika hyvä keksintö tuo kippo.
Mjam, mjam, vaikka joutuu tekemään hiukan töitä...
Ai että, kun tuo maten miäs on niin ihana... Sanomalehtiä löytyy vielä eteisen nurkasta, vaikka Elsi on 75-prosenttisesti sisäsiisti. Prosenttiluku perustuu ihan "kakkakirjanpitoon". Kerran kirjanpitäjä, aina kirjanpitäjä...
Vauvavaljaat, jotka olivat ylettömän hankalat pukea päälle, vaihtuivat tälläisiin.
Lentokone, tai joku äänekäs lintu taisi mennä taivaalla.
Ai takaisinpäin. Ei tule kuuloonkaan. Elsillä on hyvin mäyräkoiramainen ote moniinkin asioihin.
Villapaita meillä puetaan siinä vaiheessa, kun mittarissa on noin kymmenen astetta. Minulla on vähän sellainen tunne, että nuo koirat tulevat sitä aremmaksi kylmyydelle, mitä enempi niitä puetaan. Ossi alkoi tulla kylmänaraksi vanhemmiten. Muuten sitä puettiin aikas vähän. Jotenkin ymmärrän lyhytkarvaisten pukemista, mutta karkkareillahan on oma turkki ihan omasta takaa.
Ja taasko kotiinpäin...
Arvatkaa mikä tämä on. Niitä löytyy pieneltä tieltämme kymmeniä ja ne ovat Elsin mielestä kuin koiran suklaata. No, rusakon papanahan se siinä. Jos Elsillä ei olisi valjaita koko tie tyhjenisi. Nyt saalis jää kolmeen neljään papanaan puolentoista kilsan matkalla :)
Elsi alkaa olemukseltaan muistuttaa pientä mäyräkoiraa. Silloin, kun haimme sen, ulkomuoto oli sellainen piskuinen, hmm, vesirotta, marsu, jotain siltä väliltä :)
Terveisiä Porkkalan niemeltä. Ensi viikolla on sitten meilläkin täällä Etelä-Suomessa hyiset oltavat, kun Siperiasta valuu se kylmä ilmamassa...
Kommentit
Lähetä kommentti